Täällä ollaan edelleen. Yleensä ollaan jo neljän viikon suomenloman jälkeen matkalla Phoenixiin, mutta nyt saa jäädä vähän pidempään. Neljä viikkoakin on niin lyhyt aika....ihanaa kun nyt saa rauhassa nauttia suomen rauhasta, metsästä, ruoasta, perheestä ja kavereista. Mietin juuri, että pienenä äiti ja isä suorastaan raahasivat minut marjametsään, nyt puolestaan kirjaimellisesti olen kannellut Aliisaa mukanani. Eilenkin tehtiin kahden tunnin metsälenkki ja reippaasti Aliisa jaksoi koko matkan. Kotona odotti huolestunut mummo, luuli että ollaan eksytty... Täällä aika ei käy pitkäksi.