tiistai 24. kesäkuuta 2008

Mä sain tänään tämmösen ihanan viestin:



Tervey Aiti,
nii minä teidan. mitä sinä ajattelet Adjoa hymyilee?
kas, minä olen sitä mieltä, että hän hiljaa miettii,
miten onnekas hän on ottaa sina ja joe, teinä ja vanhempana.
Terveisin Linda.

Do not laugh at my finnish am trying. have a nice summer.




Tässä muutamia kuvia mun työpaikalta. Käytiin tutustumassa siihen eilen Kojon, Danielin ja Sannan kanssa.


maanantai 23. kesäkuuta 2008

Kyllä mä osaan itekki syödä!!!

Mulle on puhjennut eka hammas.

Se tässä hymyilyttää.

Nukkumaanmenoaika....

siis pitääkö mun nyt nukkua?

Nythän vasta juhlat alkavat!


Isän tyttö.

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Kiitos Johanna tädille upeasta mansikkahatusta.
Se on nyt juuri sopivan kokoinen!



Heips, mulla on nyt kolmen päivän vapaat menossa. Käytiin Sannan kanssa katsomassa Sex and the City. Mun mielestä se oli kyllä ihan hyvä, Suomessa kuulemma floppi....no mä tykkään kattoa tuommosta hömppää. Eilen käytiin koko perheen voimalla katsomassa Don't mess with Zohan (Adam Sandler). Sekin oli tosi hauska. Suomessa ei varmasti menesty. Sen verran tosikkoja suomalaiset ovat.



Aliisa on tällä hetkellä tässä slingissä. Vielä se sinne mahtuu ja nauttii äidin lähellä olosta. Sanna tuossa kokkailee. Tällä kertaa lihapullia. Mulla on aina täällä jotain Sannan tekemiä herkkuja odottamassa kun tuun töistä. Illemmalla se kuulemma meinaa pestä mun maton tos pihal. Mitä mä teen ku se lähtee? Vapaa ehtoiset ilmoittautukaa!!!!!



Aliisa jo konttaa kuin vanha tekijä. Se on oppinut myös seisomaan tukea vasten, hieman horjuen. Öisin edelleen heräillään kolme, neljä kertaa. Kiukuttelukin onnistuu. Muuten oikein aurinkoinen ja iloinen tyttönen. Ruoka maistuu. Leikkii jo paljon yksinäänkin. Täällä kuumuus vaan yltyy, nyt 41 C. Hyvää loppuviikkoa kaikille.



tiistai 3. kesäkuuta 2008

I hiked Grand Canyon

Selvisimme Grand Canyonilta! Oli aivan uskomaton kokemus, jota ei voi verrata mihinkään. Haikkaus Grand Canyonin pohjalle on uskomaton kokemus, jota ei voi selittää, se pitää kokea! En kadu pätkääkään että lähdettiin, harmittaa että ei voitu viettää pidempää aikaa pohjalla.

Matka alkoi neljältä aamulla Eteläistä Kaibab reittiä alas 10.3 km. Korkeus ero 1433 metriä. Aamun kajastus / auringon nousu Kanjonilla oli aivan upea! Niinpä haikkasimme 10.3 km alamäkeä pohjalle Phantom Ranchille / Colorado joelle. Loppu matka oli uuvuttava 40 asteen kuumuudessa. Pohjalla oli ihana Bright Angel puro, joka sopivasti viilenti kipeitä jalkoja.










Phantom Rachissa vietimme yön muutamien muiden haikkaajien kanssa saman katon alla. Grand Canyonin pohjalla oli ihanan rauhallista. Ei puhelimia, ei telkkaria, kaikki erittäin yksinkertaista ja rauhallista.

Aamulla puoli kuudelta lähdimme takaisin ylös Eteläistä Bright Angel reittiä pitkin. 14.9 km ylämäkeä, korkeusero 1359 metriä. Matka alkoi mukavasti koska oli vielä viileää. Matka Indian Gardeniin oli mukava. Siitä sitten alkoikin matkan pahin osuus. Auringon paahdetta ja rankkaa ylösnousua. Siinä koeteltiin kyllä henkistä ja fyysistä kuntoa. Tuntui että nouseminen ei ikinä lopu. Aina kun luuli että kohta ollaan varmasti jo perillä niin vuoristo vain jatkui ja jatkui. Ylösnousuun meni noin 7,5 tuntia. Lopulta olimme takaisin ihmisten ilmoilla yhden aikaan päivällä.

Matka oli uskomaton. Tänään oli vaikeuksia nousta sängystä ylös ja portaiden nousu/lasku yhtä tuskaa. Kuka lähtee mun kanssa uudestaan ja milloin? Pitäs alkaa suunnitella toista reissua!